vaalimь vaalimь, -a m., nom. propr. etiam: Br HRBaal ENBaal GRΒααλίμ LABaali (voc. vice fungitur) nareĉet me muž mi i ne na(reĉe)t’ me k tomu vaalimь BrVO 446b N₂ 254c Βααλιμ Os 2,18 Baali Os 2,16. - Exh. Cf. baalь S VIDI PDF
